Tulee nyt kuvaton postaus, koska kamera unohtu ilosesti kotiin tänään, joten kestäkää (:
Tänään oli siis abien päivä (tai penkkarit, iha mite vaa), ja oli kyl tosi helmi! Abiradioo en oikee kuunnellu ku toisella korvalla, kun piti samaan aikaan tehdä atk:ssa terveystiedon juttuja, mutta show oliki sit iha mahtava! Paras abishow tähän mennessä! Siitä huomas, et niiden videoiden kuvaamiseen ja suunnitteluun oltiin nähty vaivaa. Muutamalle opettajan imitoimiselle naurettiin aivan erityisesti, koska ne meni vaan niin nappiin!!
Shown jälkeen sit abit heitteli karkkia rekan lavalta. Mua ei oikeen se kerääminen innostanu, joten kattelin sit sivummalta, kun muut ryntäili niiden karkkien perässä.
Vaikee aatella, et kolmen vuoden päästä mäki pukeudun johonkin 'naamiaisasuun', piirtelen toisten naamaan huulipunalla, suunnittelen showta, radioo ja julisteita, heittelen karkkia sieltä rekan lavalta, lähen laivalle. Mihin ne vuodet katoo? Okei, on siihen vielä kolme vuotta, mutta silti.
Vielä hetki sitte me oltiin pieniä. Jutut, jotka tuntuu nyt kauheen pieniltä ja helpoilta oli sillon suuria juttuja, ehkä vähän pelottaviaki. Luvattiin kaverille, että leikitään välitunnilla yhessä. Pyörittiin karusellissä niin kauan, et pää oli ihan pyörällä. Keinuttiin niin korkeelle, et oltas voitu koskettaa taivasta. Vaihettiin luokasta toiseen. Itkettiin, kun kaaduttiin pyörällä. Elettiin täysillä, miettimättä huomista. Mihin se kaikki on kadonnu? Miksen oo enää niin vapaa, kun sillon olin? Miks mua pelottaa yksinäisyys nykyään koko ajan? Ehkä se johtuu siitä, ettei kukaan oo jääny. Kaikki on aina lähteny pois, tavalla tai toisella.
Mä vaan haluun jotain pysyvää.
Huomenna on se yhtiksen koe, enkä oo lukenu yhtään. Oon vaan miettiny tätä kaikkee. Ehkä vähän liikaaki. Musta tuntuu, et mun pitäis alkaa taas kirjottaan päiväkirjaa. Niin että saisin joskus vanhempana lukee sitä ja tajuta, et mä selvisin tästä kaikesta. Tai sit vastaavasti, et joku lukis sen ja tajuais miltä musta tuntu, jossen enää sillon oliskaan täällä.
Kuunnelkaa oikeesti noi biisit. Niiden sanat ei mitenkää liity mun tunteisiin tällä hetkellä, mut kuunnelkaa vaan. Kattokaa noi videot. Niiden sanoma on mun mielestä mahtava. Ette te voi muuta ku myöntää, et toi bändi on mahtava. Oon kuunnellu niitä päivän, ja oon nyt niin syvästi rakastunu, ettei oo todellistakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti