~ I'm smiling but I'm dying, trying not to drag my feet ~

Ahdistaa ihan mielettömästi. En oikeen tiiä mitä pitäis tehä. Tekis mieli itkee, mut sit taas tekis mieli nauraa tälle säälittävälle ololle. Pahin on vaan se, kun en osaa selittää tätä. Ja kun en osaa selittää, niin kukaan ei tiedä että tarviin apua eikä kukaan osaa auttaa. Ihan mielettömän tyhmä tunne.

~ We are free, where everything’s allowed and love comes first ~

Keskiviikkona oli se Elämä Lapselle - konsertti (: Meillä oli tosi ihanasti just ennen sinne lähtöö liikkatunti ja vielä coopper, mutta konserttiin lähtijät pääsi sit tunnilta vajaan puol tuntii aikasemmin, et ehti hyvin valmistautua.
Mulla oli ainaki tosi kiva reissu (: Emmä sinne niinkään sen musiikin takia lähteny, vaan kokemuksen ja sen, että sai tutustua vielä paremmin muutamaan meidän ryhmäläiseen. Ainut mikä jäi harmittaan oli se, et missasin Sturm und Drangin, joka olis ollu periaattees ainut jonka olisin halunnu kuulla :D kuuntelin niitä joskus ja aattelin tsekata et millasta musaa niil nyt on, mutta ei voi mitään. Kuuntelen sit jostain youtubesta tai jostain. Mut nii. Loreen oli ihana :3 sil on vaan niin uskomaton ääni.
Paluu matka oli kyl helmi. Naurattaa vieläkin ne meidän jutut. Olin vasta puol kahen maissa kotona ja kahelta nukkumassa, joten torstaina herääminen oliki sit tuskaa :D mut oli sen arvosta!

~ I could've been a princess, you'd be a king. Could've had a castle, and worn a ring. ~

Veera piti lauantaina prinsessasynttärit, jonne oli mekkopakko. Iha ekaks ajatus mekosta tuntu kauheen ahdistavalta, kun mä en niissä todellakaan viihdy enkä tunne itteeni niissä viehättäväks, mutta kyllä mä siitä sitten selvisin. Koska tykkään mun mekosta. Vaikka se painoki mun selkään jäljet.
Mut nii. Oli tosi kivaa (: Katottiin leffa, kuvailtiin, syötiin, juteltiin ja naurettiin. Rentoo yhdessä olemista vaan. Mul on ikävä tätä et nähää isolla porukalla. Seiskalla ja kasilla se oli niin helppoo, kun asuttiin kaikki täällä, mut nyt osa asuu muualla ja sit porukka on muuten vaan niin kiireistä. Mut mul on ikävä. Välillä niin paljon et haluaisin palata siihen seiska - kasi aikaan, vaikka se olikin yks hirvein ajanjakso mun elämässä henkisesti. Silti.